~I think I'm in love pt.3~

*Alice's POV*
Puut vilisivät vehreinä valtatietä raunustavina muureina, vihertävää valoa lehdistään taittaen ja tienhaaraan asetettu kyltti paljasti, että olisimme pian perillä mökillä. Kuulemma mökki oli alkujaan ollut yksinkertainen ja vanhanaikainen, mutta vuosien saatossa sitä oltiin uudistettu ja sinne oltiin tehty nykyaikaisia lisäyksiä. Nyt kun poikien suosiokin oli bändin vierailtua One Directionin lämmittely-yhtyeenä kasvanut, mökki oli mahtava paikka rauhoittua ja pitää hauskaa piilossa faneilta ja innokkaimmilta roskalehtien toimittajilta.

Havahduin aatteistani, kun Luke pukkasi minua hellästi olkapäähän ja kertoi meidän olevan perillä. Katsoin auton tummennetun ikkunan läpi ympärilleni ja nousin sitten autosta. Venyttelin jäseniäni ja vilkaisin edessäni kohoavaa mökkiä. Olin kai odottanut jotakin hieman suureleisempää, olivathan pojat sentään melko varakkaita, mutta edessäni tönötti tavallinen mökki, jonka lasikuisti taittoi auringonvaloa suoraan silmiini. Paikka ei kaikkien silmään olisi varmaankaan kovin mieluinen, mutta minusta kaikki oli siinä täydellistä.

Minun ihastellessani asumuksen ulkokuorta Luke oli jo ottanut laukkumme auton perästä ja tarttunut käteeni.

"Joko mennään?" hän kysyi ja kiskaisi minua varovaisesti eteenpäin.

Nyökkäsin hymy huulillani ja tarvoin laukkuineni kuistille, jolla Ashton istui juoden kahvia ja naputtaen pitkillä sormillaan tuolin käsinojaa. Hän nyökytteli päätään ja hänen silmänsä olivat ummessa, mutta kun Luke tahallisen kovaäänisesti pamautti laukkunsa maahan hän havahtui ja naurahti. Olen aina pitänyt hänen naurustaan, joka kuulostaa joka kerta erinlaiselta ja mukaansa tempaavalta. Tällä kertaa se kuulosti siltä, kuin puisia helmiä oltaisiin siroteltu ympäriinsä.

"Vihdoinkin sä olet täällä, kiva nähdä taas", Ashton sanoi Lukelle ja loi sitten katseensa minuun:

"Ja sinua myös, Alice, vaikka muistaakseni tämän piti olla tyttövapaa viikko." hän painotti viimeisiä sanoja ja vilkaisi takaisin Lukeen, joka virnisti vahingoniloisesti.

Ashton kaappasi minut halaukseen ja saattoi sitten meidät molemmat sisälle. Heti eteiseen astuttuamme kuulin tutun korviahuumaavan metelin, joka heistä aina lähti. Televisio pauhasi kovalla, kuulin Michaelin huutavan pelihahmolle pelatessaan jotakin ja Calumin käskevän häntä olemaan hiljaa ja huutavan itse silti aivan lujaa. Nostin etusormen huulilleni viestitin sillä tavoin takanani seisovalle kahdelle muulle pojalle, että pysyisivät vaiti.

Michael ja Calum olivat juuri sopivasti kääntyneinä selkä meihin muihin päin ja he olivat niin uppoutuneina peliinsä, etten voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyödykseni. Koston aika, myhäilin mielessäni ja muistelin kertaa, jolloin nuo kaksi veijaria olivat säikäyttäneet minut niin, että melkein laskin alleni. Hiivin hiljaa heitä kohti, Luke ja Ashton jäivät taka-alalle katsomaan, kun minä yllättäen hyppäsin piiitkän gasellinloikan olohuoneen puulattian poikki suoraan Michaelin niskaan.

"God dammit, Alice, moikka vaan sullekin!" hän säpsähti ja pysäytti pelin.

"Älä teeskentele, ettet muka säikähtänyt!" pörrötin Michaelin sinisenä hohtavaa tukkaa.

"Hmph", hän tuhahti ja korjasi kaumpaustaan minun kääntyessäni Calumin puoleen.

Calum nousi lattialta ja halasi minua ja puristi kämmenellään vasenta pakaraani. Näin hänen olkapäänsä yli, kuinka Luken hymy kaikkosi hänen kasvoiltaan ja hän puri huultaan mustasukkaisena. Luke hakkaisi Calumista kirjaimellisesti paskat pihalle, jos tämä yrittäisi jotakin muuta, mitä hän ei tietenkään tekisi, sillä hän on vain ystävä minulle ja se oli täysin viatonta hassuttelua. Olen varma, että asia tulee vielä myöhemmin puheeksi Luken kanssa, joten valmistelin jo tätä pienimuotoista puhetta päässäni.

Palasin takaisin poikaystäväni kainaloon Ashtonin selittäessä, mitä minä tein siellä. Luke rentoutui taas hieman ja soi minulle kauniin hymyn suukottaessaan ohimoani. Sillä tavoin hän näytti muille, että olin vain ja ainoastaan hänen. Hymyilin itsekseni, sillä salaa pidin siitä, kun Luke on mustasukkainen. Ashtonin päästessä tarinan loppuun siirryimme keittiön puolelle, sillä minä ja Luke olimme hieman nälissämme ajomatkan jäljiltä. Jaoimme samalla kuulumisia ja vitsailimme auringon porottaessa ikkunasta niskaani saaden sen kihelmöimään. Olen varma, että vaikken ollut puoliksikaan niin kuuma kuin aurinko, loistin kilpaa sen kanssa, koska olin niin onnellinen saadessani viettää aikaa parhaiden kavereideni kanssa.

~I think I'm in love pt.2~

*Alice's POV*

Auringon säteet tunkivat  sisään verhon raosta ja häikäisivät silmiäni. Käänsin unisena kylkeä ja hätkähdin, kun näin Luken vieressäni. Pikkuhiljaa viime ilta muistui mieleeni ja hymy levittäytyi huulilleni. Jähmetyin lumoutuneena katsomaan Lukea, joka nukkui edelleen. Hänen yleensä pystyssä sojottavat hiuksensa olivat nyt laskeutuneet hänen otsalleen sotkuisina tukkoina ja hän nyrpisteli nenäänsä unissaan saaden minut hymyilemään entistäkin leveämmin. Hymy huulillani nousin varovaisesti vuoteesta ja hiivin kylpyhuoneeseen. Riisuin itseni ja menin suihkuun toivoen, ettei Luke heräisi veden voimakkaaseen pauhuun.

Hetken kuluttua sammutin suihkun ja nappasin pyyheliinan, joka päälläni menin takaisin makuuhuoneeseen. Tilanne Luken kannalta oli täysin sama, paitsi että hän oli kääntynyt selälleen. Kaivelin vaatekaappiani, johon olin edellispäivänä ehtinyt purkamaan vain kaksi laatikollista vaatteita, mikä oli siis melko vähän, sillä pakatessani yleensä vain heitän vaatteet myttyyn pahvilaatikkoon, jolloin ne vievät suunnattomasti tilaa. Nappasin alahyllyltä virttyneet collegehousut, yksinkertaisen t-paidan ja puhtaat alusvaatteet. Annoin pyyheliinan laskeutua ja aloin pukeutua, toivoen taasen, ettei Luke heräisi ihan vielä.

"Harmin paikka, näytit mielestäni hyvältä ilmankin tuota", kuului Luken uninen ääni takaani sujauttaessani t-paidan päälleni.

"Höpsis, Luke, näin on parempi meille molemmille", iskin silmää ja möngin takaisin vuoteeseen hänen viereensä.

Luke toivotti hyvät huomenet ja suukotti nenänpäätäni. Painoin pääni Luken rintakehälle ja makoilimme aivan hiljaa paikoillamme. Ainoa ääni, jonka kuulin, oli Luken kevyt hengitys ja hänen sydämensä lyönnit. Torkahdin kai hetkeksi, sillä havahduin hereille, kun hän yritti varoen sujahtaa pois altani päästäkseen vessaan. Luke pyyteli anteeksi herättämistäni, mutta kuittasin sen naurahduksella. Ponkaisin sängystä ylös ja painuin alakertaan keittämään kahvia.

Kahvinkeitin porisi ja minä selasin raukeana päivän lehteä, kun Luke hyppeli portaat letkeästi alas pitkillä jaloillaan. Hän oli vetäissyt jalkaansa eiliset mustat pillifarkut ja hänen tukkansa oli pystyssä, mutta paidan hän oli jättänyt pois, sillä se oli kuulemma hieman likainen. Hän kiersi taakseni ja napautti kahvinkeittimen pois päältä ja kaatoi meille molemmille kupilliset. Olin tukehtua kahviini, kun vilkaisin puhelintani, joka tuuttasi ilmoittaen, että sadasneljäs viesti on vastaanotettu:

"What's up? Missä Luke mahtaa olla, tiedätkö yhtään? xxCalxx"

"Haloo, Alice? Vastaa heti, kun näät tän."

"Heyyy, ootko kuullu mitään Lukesta? Sen piti tulla tänne jo eilen. t. Michael"

"C'mon, en saa Luken kännykkään yhteyttä, vastaa pian."

"Sano, että tiiät mis Lucas on, aletaan jätkien kanssa olla huolissaan :) Ashton"

Laitoin välittömästi saman viestin jokaiselle, jossa kerroin Luken olleen luonani yötä, aivan kunnossa ja että syy, miksei hän vastaa viesteihin ja soittoihin on se, että hänen puhelimestaan on akku loppu. Sen lähetettyäni samanlainen viestitulva toistui:

"Vai punkkas Luke teillä? ;)" Calum lähetti viestin, josta oikein tihkui epäilys siitä, että jotain tapahtui välillämme, mikä on kyllä aivan totta.

Jätin kommentin omaan arvoonsa ja menin sitten Luken luokse olohuoneeseen käskien häntä laittamaan paidan päälleen, jotta hän voisi vihdoinkin lähteä sinne mökille muiden poikien seuraan. Hän vastusteli ja kiskaisi minut päälleen sohvalle. Hän suuteli minun kasvojani ja kaulaani niin, etten meinannut muistaa kuinka hengitetään. Se tuntui hyvältä ja olisin tahtonut jäädä siihen ainiaaksi, mutta en kuitenkaan voinut, joten nousin kyynärpäideni varassa ylös ja patistin Lukea pukemaan jo toistamiseen. Hän marisi jotakin siitä, ettei suostuisi tekemään mitään, jollen minä lähtisi hänen mukaansa mökille.

"Voi helvetti soikoon, Luke, aivan sama, kunhan nyt nouset siitä!" karjaisin.

"Sä olet niin suloinen, kun sä suutut" Luke kumartui puoleeni, ennenkuin kapusi takaisin yläkertaan.

Hän kolisteli siellä pitkään, epäilin hänen etsivän paitaansa, mutta yllätyin suuresti, kun hän vihdoin palasi alakertaan paita nurinperin päällään, hilaten minun punaista matkalaukkuani perässään portaita pitkin. Se kolisi ikävästi joka askelmaa vasten ja nostatti hymyn Luken kasvoille:

"No joko mennään?" hän kysyi.

"Mi-mitäh?" hämmennyin ja rypistin kulmakarvojani.

"Mökille tietysit, hassu. Tule nyt, pakkasin tavarasikin valmiiksi."

"En muista sanoneeni, että lähtisin kanssasi." sanoin.

Hän hymyili tyytyväisenä: "Vaan minäpä muistan! Sinä sanoit aiemmin, että se on aivan sama, kunhan minä vain pukeudun. Noh, niinhän minä tein, joten kysyn sinulta vielä kerran: Joko mennään?"

Huokaisin, myönsin tappioni ja anelin saavani vilkaista matkalaukun sisältöä, ennenkuin lähtisimme. Luke myöntyi ja avasi laukun vetoketjun. Suuni loksahti niin suuresti auki, että oli suorastaan ihme, ettei leukani pudonnut maahan, nähdessäni, mitä Luke laukkuun oli pakannut. Laukku oli täynnä alusvaatteita, huomattavasti Luke oli ajatellut itseään valikoidessaan niitä, sillä hän oli pakannut laukkuun kaikista pitsisimmät ja paljastavimmat vaatekappaleet. Purskahdin nauruun, tuuppasin Lukea leikkisästi ja palasin laukkuineni takaisin yläkertaan hänen vastusteluistan huolimatta.

Heitin laukun lattialle ja nostelin muutaman alusvaateparin takaisin kaappiin, sillä en tarvitsisi niin montaa paria viikoksi. Laitoin laukkuun muutaman sukkaparin, muutaman pitkähihaisen, kaksi muuta t-paitaa, farkut, kolmet leggingsit, bikinit ja kokouimapuvun ja toiset collegehousut päälläni olevien lisäksi ja hain kylpyhuoneesta tarvittavat tavarat, kuten hammas- ja hiusharjan.

"Nyt voidaan lähteä!" hihkaisin Lukelle ja puin nopeasti hupparin päälleni ja survoin laturini sen taskuun.

Luke avasi minulle autonsa peräluukun, jotta saisin matkalaukkuni sinne ja kiersi sitten kuskin paikalle. Minä kömmin etupenkille. Hän starttasi auton ja peruutti pois pihastani autoradion pauhatessa suurella volyymilla. Kanavalla soi jokin Beyoncén kappale, jonka tunsin, joten aloin laulaa mukana. Luke kaarsi asuntonsa pihaan ja jätti minut autoon lähtiessään noutamaan omaa jo valmiiksi pakattua, suurta urheilukassiaan, joka oli arvatenkin täynnä mustia farkkuja ja flanellipaitoja, joita minä arvatenkin lainaisin viileinä iltoina, joina me istuisimme ulkona nuotion ääressä. Luke palasi vihdoin autoon ja kurvasimme yhdessä kohti mökkiä, jossa muut pojat odottivat meitä.

~I think I'm in love pt.1~

*Alice's POV*

"C'mon, Alice, tulisit nyt", Luke aneli puhelimessa  heitellessäni vaatteitani pyykkikoriin.

"Enpä taida, minun tosiaan täytyisi siivota ja purkaa muuttokamat" puhisin ja kurkottelin yksinäistä villapaitaa hyllyn päältä. Voi pahus, kuinka korkealla se olikaan. Kuinka se sinne joutui?

Luke huokaisi langan toisessa päässä ja sanoi: "No sitten minäkään en mene."

"Kylläpäs menet, pöhkö. Muut pojat odottavat sinua siellä, et voi jättää menemättä. Ajattele nyt miten hauskaa teillä tulisi olemaan mökillä, ihan vain jätkien kesken grillaten ja lauleskellen" nojasin puhelintani olkapäähän ja palasin keittiöön kuullessani tiskikoneen sammuvan automaattisesti.

Luke vastusteli vielä hetken, kunnes hänen täytyi mennä takaisin pakkaamaan tuota kyseistä mökkireissua varten. Mutisin moikat ja aloitin asettelemaan astioita kaappiin. Radiossa soi jokin vanha rokkibiisi, jonka muistin joskus kuulleeni. Hyräilin melodian tahtiin ja tapailin sanoja, jotka soljuivat käheinä laulajan suusta:

"... Seven years has gone so fast. Wake me up, when September ends..."

Säikähdin ja melkein pudotin kermansävyisen murokulhon lattialle, kun ovikello yllättäen pirahti. Asetin astian pöydälle ja kipitin sitten pikaisesti avaamaan. Kukahan ovella on? Pyyhkäisin käsiäni paitani helmaan ja avasin sitten oven.

"Mutta Luke, voi hemmetti vieköön, mitä sinä täällä teet?" korotin ääntäni ovensuussa seisovalle hujopille, joka vain tervehti minua ja vilautti valkean hymyn tullessaan sisälle eteiseen.

"En mä tahtonut mennä ilman sua sinne korpeen", hän naurahtaa ilmeelleni ja potkaisee kenkänsä pois jaloistaan eteisen matolle.

"Mut-" Luke sohaisi etusormensa huulilleni saadakseen minut vaikenemaan.

Luovutin, enkä väittänyt enää vastaan, kun hän talsi ohitseni peremmälle taloon ja heitti pitkälleen olohuoneen nukkaiselle sohvalle. Huokaisin pitkään ja puhalsin muutaman nutturastani karanneen haituvan pois otsaltani. Jätin hänet siihen sohvalle ja palasin takaisin siivouksen pariin. Nostin aiemmin tasolle laskemani kulhon kaappiin neljän samanlaisen joukkoon ja otin sitten kourallisen lämpimiä haarukoita tiskikoneesta.

Järjestelin ahkerasti laatikoita ja hyllyjä monen monta tuntia Luken loikoillessa edelleen sohvalla. Tai no, kyllähän hän välillä yritti minua auttaakin, mutta hänestä ei oikeastaan ollut apua, sillä hän vain pelleili, joten lähetin hänet takaisin katselemaan televisiota. Aurinko alkoi jo laskea ja ulkona oli hämärää, joten napsautin kattolampun päälle valonkatkaisijasta. Hetken aikaa kaikki oli aivan normaalisti, mutta yllättäen jossakin poksahti ja koko asunto pimeni. Pahuksen sulakkeet, kirosin mielessäni ja lähdin keittiötasoja pitkin hapuillen käytävää, jolla sähkötaulu sijaitsi.

Käytäväkin oli aivan säkkipimeä, tietenkin, joten jouduin seinistä suuntaa hakien löytää tieni sähkötaululle. Kaivoin kännykkäni taskustani ja osoitin näytön haalealla valolla sähkötaulua nähdäkseni paremmin. Vuokraisäntäni oli sanonut jättävänsä muutaman sulakkeen minulle, sillä oikean mallisia oli kuulemma vaikea löytää. Siellähän ne, hirmuisen korkealla sähkötaulun päällä tönöttivät kaikki kuusi sulaketta siistissä rivissä. Nousin varpailleni ylettääkseni paremmin. No en ylettänyt. Hypin ja loikin hetken, kurkottelin sulakkeita ärtyneenä, mutten millään saanut niistä otetta. Yllättäen jokin, tai pikemminkin joku, ilmaantui taakseni ja ojentautui ylitseni ottamaan valkoisen sulakkeen minulle.

"Kiitos, Luke", tokaisin ja pyysin häntä pitelemään puhelintani ja osoittamaan valoa, jotta näkisin laittaa sulakkeen paikalleen. Hän myöntyi, joten aloin hommiin.

Hän seisoi hyvin lähellä minua, aivan selkääni vasten ja tunsin hänen hengityksensä niskassani. Haistoin hänen partavetensä niin voimakkaana, että osaisin helposti sanoa, minkä tuoksuista se oli. Yllättäen hän painoi päänsä niskaani ja suuteli sitä hennosti. Hän kiersi vasemman kätensä lanteilleni, sillä oikea käsi piteli kännykästäni hohtavaa valoa minulle ja veti minut jos mahdollista, niin vieläkin lähemmäksi itseään. Hän kuljetti pehmeitä huuliaan kaulallani jättäen purppuraisia jälkiä iholleni.

"Luke, lopeta, älä heiluta sitä valoa", ähkäisin hänen laskeutuessaan solisluulleni ja aina vain alemmaksi.

Hän nosti valonlähdettä ylemmäs, mutta jatkoi silti kimpussani. Napsautin sulakkeen pitkän kamppailun jälkeen vihdoin oikealle paikalleen ja valot palasivat tupaan. Työnsin Lukea hieman kauemmaksi pystyäkseni kääntymään, mutta jäin silti nojaamaan seinää vasten hänen käsivarsiensa suojaan. Luke moiskautti yllättäen suukon huulilleni ja minä tietenkin vastasin siihen.

Palasimme suudelman jälkeen takaisin keittiöön ja valmistimme nopean iltapalan, joka siis sisälsi muroja, teetä ja jogurttia. Sitten jätin Luken olohuoneeseen ja painuin itse makuuhuoneeseeni vaihtamaan yövaatteita ja toimittamaan muita iltarutiinejani. Pesin ja rasvasin vessassa kasvoni ja letitin hiukseni, jotteivät ne takkuuntuisi yön aikana. Katselin itseäni peilistä ja vilkaisin kaulaani, jonka pinnalla oli monia violetinkirjavia jälkiä, joita Luke oli ahkerasti tehnyt. Sipaisin arkaa ihoa etusormellani ja vaihdoin sitten ylleni vanhan bändipaidan ja kömmin sitten vuoteeseeni. Olin totisesti uupunut koko päivän kestäneestä siivousurakasta, joka tulisi jatkumaan vielä huomennakin.

Käänsin kylkeäni ja haukottelin leveästi. Huoneeni ovi narahti, luultavasti Luke tuli toivottamaan hyvää yötä ja painuisi sitten takaisin sohvalle, kuten yleensä. Mutta tämä kerta oli erilainen, sillä kuulin hänen askeleensa kokolattiamattoa vasten, ne lähestyivät sänkyäni, vaikka yleensä hän huikkasi ovelta, kun oli menossa nukkumaan. Yllättäen sänkyni kallistui ja narahti, kun hän ryömi viereeni. Luke painautui minua vasten ja kietoi pitkät kätensä ympärilleni, painoi päänsä toistamiseen kaulalleni ja supatti hiljaa:

"Hyvää yötä".

// Hehee, kappalejako on mitä on, se näytti todellakin paljon järkevämmältä word padilla kirjoitettuna, mutta tässä olisi siis ficcini ensimmäinen luku. Kommentoikaa, mitä piditte ja liittykää toki lukijoiksi :)