*Alice's POV*
"C'mon, Alice, tulisit nyt", Luke aneli puhelimessa heitellessäni vaatteitani pyykkikoriin.
"Enpä taida, minun tosiaan täytyisi siivota ja purkaa muuttokamat" puhisin ja kurkottelin yksinäistä villapaitaa hyllyn päältä. Voi pahus, kuinka korkealla se olikaan. Kuinka se sinne joutui?
Luke huokaisi langan toisessa päässä ja sanoi: "No sitten minäkään en mene."
"Kylläpäs menet, pöhkö. Muut pojat odottavat sinua siellä, et voi jättää menemättä. Ajattele nyt miten hauskaa teillä tulisi olemaan mökillä, ihan vain jätkien kesken grillaten ja lauleskellen" nojasin puhelintani olkapäähän ja palasin keittiöön kuullessani tiskikoneen sammuvan automaattisesti.
Luke vastusteli vielä hetken, kunnes hänen täytyi mennä takaisin pakkaamaan tuota kyseistä mökkireissua varten. Mutisin moikat ja aloitin asettelemaan astioita kaappiin. Radiossa soi jokin vanha rokkibiisi, jonka muistin joskus kuulleeni. Hyräilin melodian tahtiin ja tapailin sanoja, jotka soljuivat käheinä laulajan suusta:
"... Seven years has gone so fast. Wake me up, when September ends..."
Säikähdin ja melkein pudotin kermansävyisen murokulhon lattialle, kun ovikello yllättäen pirahti. Asetin astian pöydälle ja kipitin sitten pikaisesti avaamaan. Kukahan ovella on? Pyyhkäisin käsiäni paitani helmaan ja avasin sitten oven.
"Mutta Luke, voi hemmetti vieköön, mitä sinä täällä teet?" korotin ääntäni ovensuussa seisovalle hujopille, joka vain tervehti minua ja vilautti valkean hymyn tullessaan sisälle eteiseen.
"En mä tahtonut mennä ilman sua sinne korpeen", hän naurahtaa ilmeelleni ja potkaisee kenkänsä pois jaloistaan eteisen matolle.
"Mut-" Luke sohaisi etusormensa huulilleni saadakseen minut vaikenemaan.
Luovutin, enkä väittänyt enää vastaan, kun hän talsi ohitseni peremmälle taloon ja heitti pitkälleen olohuoneen nukkaiselle sohvalle. Huokaisin pitkään ja puhalsin muutaman nutturastani karanneen haituvan pois otsaltani. Jätin hänet siihen sohvalle ja palasin takaisin siivouksen pariin. Nostin aiemmin tasolle laskemani kulhon kaappiin neljän samanlaisen joukkoon ja otin sitten kourallisen lämpimiä haarukoita tiskikoneesta.
Järjestelin ahkerasti laatikoita ja hyllyjä monen monta tuntia Luken loikoillessa edelleen sohvalla. Tai no, kyllähän hän välillä yritti minua auttaakin, mutta hänestä ei oikeastaan ollut apua, sillä hän vain pelleili, joten lähetin hänet takaisin katselemaan televisiota. Aurinko alkoi jo laskea ja ulkona oli hämärää, joten napsautin kattolampun päälle valonkatkaisijasta. Hetken aikaa kaikki oli aivan normaalisti, mutta yllättäen jossakin poksahti ja koko asunto pimeni. Pahuksen sulakkeet, kirosin mielessäni ja lähdin keittiötasoja pitkin hapuillen käytävää, jolla sähkötaulu sijaitsi.
Käytäväkin oli aivan säkkipimeä, tietenkin, joten jouduin seinistä suuntaa hakien löytää tieni sähkötaululle. Kaivoin kännykkäni taskustani ja osoitin näytön haalealla valolla sähkötaulua nähdäkseni paremmin. Vuokraisäntäni oli sanonut jättävänsä muutaman sulakkeen minulle, sillä oikean mallisia oli kuulemma vaikea löytää. Siellähän ne, hirmuisen korkealla sähkötaulun päällä tönöttivät kaikki kuusi sulaketta siistissä rivissä. Nousin varpailleni ylettääkseni paremmin. No en ylettänyt. Hypin ja loikin hetken, kurkottelin sulakkeita ärtyneenä, mutten millään saanut niistä otetta. Yllättäen jokin, tai pikemminkin joku, ilmaantui taakseni ja ojentautui ylitseni ottamaan valkoisen sulakkeen minulle.
"Kiitos, Luke", tokaisin ja pyysin häntä pitelemään puhelintani ja osoittamaan valoa, jotta näkisin laittaa sulakkeen paikalleen. Hän myöntyi, joten aloin hommiin.
Hän seisoi hyvin lähellä minua, aivan selkääni vasten ja tunsin hänen hengityksensä niskassani. Haistoin hänen partavetensä niin voimakkaana, että osaisin helposti sanoa, minkä tuoksuista se oli. Yllättäen hän painoi päänsä niskaani ja suuteli sitä hennosti. Hän kiersi vasemman kätensä lanteilleni, sillä oikea käsi piteli kännykästäni hohtavaa valoa minulle ja veti minut jos mahdollista, niin vieläkin lähemmäksi itseään. Hän kuljetti pehmeitä huuliaan kaulallani jättäen purppuraisia jälkiä iholleni.
"Luke, lopeta, älä heiluta sitä valoa", ähkäisin hänen laskeutuessaan solisluulleni ja aina vain alemmaksi.
Hän nosti valonlähdettä ylemmäs, mutta jatkoi silti kimpussani. Napsautin sulakkeen pitkän kamppailun jälkeen vihdoin oikealle paikalleen ja valot palasivat tupaan. Työnsin Lukea hieman kauemmaksi pystyäkseni kääntymään, mutta jäin silti nojaamaan seinää vasten hänen käsivarsiensa suojaan. Luke moiskautti yllättäen suukon huulilleni ja minä tietenkin vastasin siihen.
Palasimme suudelman jälkeen takaisin keittiöön ja valmistimme nopean iltapalan, joka siis sisälsi muroja, teetä ja jogurttia. Sitten jätin Luken olohuoneeseen ja painuin itse makuuhuoneeseeni vaihtamaan yövaatteita ja toimittamaan muita iltarutiinejani. Pesin ja rasvasin vessassa kasvoni ja letitin hiukseni, jotteivät ne takkuuntuisi yön aikana. Katselin itseäni peilistä ja vilkaisin kaulaani, jonka pinnalla oli monia violetinkirjavia jälkiä, joita Luke oli ahkerasti tehnyt. Sipaisin arkaa ihoa etusormellani ja vaihdoin sitten ylleni vanhan bändipaidan ja kömmin sitten vuoteeseeni. Olin totisesti uupunut koko päivän kestäneestä siivousurakasta, joka tulisi jatkumaan vielä huomennakin.
Käänsin kylkeäni ja haukottelin leveästi. Huoneeni ovi narahti, luultavasti Luke tuli toivottamaan hyvää yötä ja painuisi sitten takaisin sohvalle, kuten yleensä. Mutta tämä kerta oli erilainen, sillä kuulin hänen askeleensa kokolattiamattoa vasten, ne lähestyivät sänkyäni, vaikka yleensä hän huikkasi ovelta, kun oli menossa nukkumaan. Yllättäen sänkyni kallistui ja narahti, kun hän ryömi viereeni. Luke painautui minua vasten ja kietoi pitkät kätensä ympärilleni, painoi päänsä toistamiseen kaulalleni ja supatti hiljaa:
"Hyvää yötä".
// Hehee, kappalejako on mitä on, se näytti todellakin paljon järkevämmältä word padilla kirjoitettuna, mutta tässä olisi siis ficcini ensimmäinen luku. Kommentoikaa, mitä piditte ja liittykää toki lukijoiksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, on aina mukavaa saada palautetta :3