~I think I'm in love pt.2~

*Alice's POV*

Auringon säteet tunkivat  sisään verhon raosta ja häikäisivät silmiäni. Käänsin unisena kylkeä ja hätkähdin, kun näin Luken vieressäni. Pikkuhiljaa viime ilta muistui mieleeni ja hymy levittäytyi huulilleni. Jähmetyin lumoutuneena katsomaan Lukea, joka nukkui edelleen. Hänen yleensä pystyssä sojottavat hiuksensa olivat nyt laskeutuneet hänen otsalleen sotkuisina tukkoina ja hän nyrpisteli nenäänsä unissaan saaden minut hymyilemään entistäkin leveämmin. Hymy huulillani nousin varovaisesti vuoteesta ja hiivin kylpyhuoneeseen. Riisuin itseni ja menin suihkuun toivoen, ettei Luke heräisi veden voimakkaaseen pauhuun.

Hetken kuluttua sammutin suihkun ja nappasin pyyheliinan, joka päälläni menin takaisin makuuhuoneeseen. Tilanne Luken kannalta oli täysin sama, paitsi että hän oli kääntynyt selälleen. Kaivelin vaatekaappiani, johon olin edellispäivänä ehtinyt purkamaan vain kaksi laatikollista vaatteita, mikä oli siis melko vähän, sillä pakatessani yleensä vain heitän vaatteet myttyyn pahvilaatikkoon, jolloin ne vievät suunnattomasti tilaa. Nappasin alahyllyltä virttyneet collegehousut, yksinkertaisen t-paidan ja puhtaat alusvaatteet. Annoin pyyheliinan laskeutua ja aloin pukeutua, toivoen taasen, ettei Luke heräisi ihan vielä.

"Harmin paikka, näytit mielestäni hyvältä ilmankin tuota", kuului Luken uninen ääni takaani sujauttaessani t-paidan päälleni.

"Höpsis, Luke, näin on parempi meille molemmille", iskin silmää ja möngin takaisin vuoteeseen hänen viereensä.

Luke toivotti hyvät huomenet ja suukotti nenänpäätäni. Painoin pääni Luken rintakehälle ja makoilimme aivan hiljaa paikoillamme. Ainoa ääni, jonka kuulin, oli Luken kevyt hengitys ja hänen sydämensä lyönnit. Torkahdin kai hetkeksi, sillä havahduin hereille, kun hän yritti varoen sujahtaa pois altani päästäkseen vessaan. Luke pyyteli anteeksi herättämistäni, mutta kuittasin sen naurahduksella. Ponkaisin sängystä ylös ja painuin alakertaan keittämään kahvia.

Kahvinkeitin porisi ja minä selasin raukeana päivän lehteä, kun Luke hyppeli portaat letkeästi alas pitkillä jaloillaan. Hän oli vetäissyt jalkaansa eiliset mustat pillifarkut ja hänen tukkansa oli pystyssä, mutta paidan hän oli jättänyt pois, sillä se oli kuulemma hieman likainen. Hän kiersi taakseni ja napautti kahvinkeittimen pois päältä ja kaatoi meille molemmille kupilliset. Olin tukehtua kahviini, kun vilkaisin puhelintani, joka tuuttasi ilmoittaen, että sadasneljäs viesti on vastaanotettu:

"What's up? Missä Luke mahtaa olla, tiedätkö yhtään? xxCalxx"

"Haloo, Alice? Vastaa heti, kun näät tän."

"Heyyy, ootko kuullu mitään Lukesta? Sen piti tulla tänne jo eilen. t. Michael"

"C'mon, en saa Luken kännykkään yhteyttä, vastaa pian."

"Sano, että tiiät mis Lucas on, aletaan jätkien kanssa olla huolissaan :) Ashton"

Laitoin välittömästi saman viestin jokaiselle, jossa kerroin Luken olleen luonani yötä, aivan kunnossa ja että syy, miksei hän vastaa viesteihin ja soittoihin on se, että hänen puhelimestaan on akku loppu. Sen lähetettyäni samanlainen viestitulva toistui:

"Vai punkkas Luke teillä? ;)" Calum lähetti viestin, josta oikein tihkui epäilys siitä, että jotain tapahtui välillämme, mikä on kyllä aivan totta.

Jätin kommentin omaan arvoonsa ja menin sitten Luken luokse olohuoneeseen käskien häntä laittamaan paidan päälleen, jotta hän voisi vihdoinkin lähteä sinne mökille muiden poikien seuraan. Hän vastusteli ja kiskaisi minut päälleen sohvalle. Hän suuteli minun kasvojani ja kaulaani niin, etten meinannut muistaa kuinka hengitetään. Se tuntui hyvältä ja olisin tahtonut jäädä siihen ainiaaksi, mutta en kuitenkaan voinut, joten nousin kyynärpäideni varassa ylös ja patistin Lukea pukemaan jo toistamiseen. Hän marisi jotakin siitä, ettei suostuisi tekemään mitään, jollen minä lähtisi hänen mukaansa mökille.

"Voi helvetti soikoon, Luke, aivan sama, kunhan nyt nouset siitä!" karjaisin.

"Sä olet niin suloinen, kun sä suutut" Luke kumartui puoleeni, ennenkuin kapusi takaisin yläkertaan.

Hän kolisteli siellä pitkään, epäilin hänen etsivän paitaansa, mutta yllätyin suuresti, kun hän vihdoin palasi alakertaan paita nurinperin päällään, hilaten minun punaista matkalaukkuani perässään portaita pitkin. Se kolisi ikävästi joka askelmaa vasten ja nostatti hymyn Luken kasvoille:

"No joko mennään?" hän kysyi.

"Mi-mitäh?" hämmennyin ja rypistin kulmakarvojani.

"Mökille tietysit, hassu. Tule nyt, pakkasin tavarasikin valmiiksi."

"En muista sanoneeni, että lähtisin kanssasi." sanoin.

Hän hymyili tyytyväisenä: "Vaan minäpä muistan! Sinä sanoit aiemmin, että se on aivan sama, kunhan minä vain pukeudun. Noh, niinhän minä tein, joten kysyn sinulta vielä kerran: Joko mennään?"

Huokaisin, myönsin tappioni ja anelin saavani vilkaista matkalaukun sisältöä, ennenkuin lähtisimme. Luke myöntyi ja avasi laukun vetoketjun. Suuni loksahti niin suuresti auki, että oli suorastaan ihme, ettei leukani pudonnut maahan, nähdessäni, mitä Luke laukkuun oli pakannut. Laukku oli täynnä alusvaatteita, huomattavasti Luke oli ajatellut itseään valikoidessaan niitä, sillä hän oli pakannut laukkuun kaikista pitsisimmät ja paljastavimmat vaatekappaleet. Purskahdin nauruun, tuuppasin Lukea leikkisästi ja palasin laukkuineni takaisin yläkertaan hänen vastusteluistan huolimatta.

Heitin laukun lattialle ja nostelin muutaman alusvaateparin takaisin kaappiin, sillä en tarvitsisi niin montaa paria viikoksi. Laitoin laukkuun muutaman sukkaparin, muutaman pitkähihaisen, kaksi muuta t-paitaa, farkut, kolmet leggingsit, bikinit ja kokouimapuvun ja toiset collegehousut päälläni olevien lisäksi ja hain kylpyhuoneesta tarvittavat tavarat, kuten hammas- ja hiusharjan.

"Nyt voidaan lähteä!" hihkaisin Lukelle ja puin nopeasti hupparin päälleni ja survoin laturini sen taskuun.

Luke avasi minulle autonsa peräluukun, jotta saisin matkalaukkuni sinne ja kiersi sitten kuskin paikalle. Minä kömmin etupenkille. Hän starttasi auton ja peruutti pois pihastani autoradion pauhatessa suurella volyymilla. Kanavalla soi jokin Beyoncén kappale, jonka tunsin, joten aloin laulaa mukana. Luke kaarsi asuntonsa pihaan ja jätti minut autoon lähtiessään noutamaan omaa jo valmiiksi pakattua, suurta urheilukassiaan, joka oli arvatenkin täynnä mustia farkkuja ja flanellipaitoja, joita minä arvatenkin lainaisin viileinä iltoina, joina me istuisimme ulkona nuotion ääressä. Luke palasi vihdoin autoon ja kurvasimme yhdessä kohti mökkiä, jossa muut pojat odottivat meitä.